Sunneva näki kuinka Aragas veti Prudencea nurkkapöytään mutta ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Olihan vain luonnollista, että he menisivät istumaan johonkin. Hän nojasi nautinnollisesti Aramoriin ja keinui hitaasti musiikin tahdissa.
    -Onko sinulla jano, jos vaikka haetaan boolia? Aramor kysyi Sunnevalta.
    -Kyllä se minulle sopii, Sunneva hymyili ja lähti Aramorin perään tämän kävellessä ripeästi boolimaljan luokse.
Punainen neste maistui hyvälle. Aramor hymyili tytölle ja väläytti pientä taskumattia.
    -Tämä on ihan ehtaa tavaraa, saisiko olla tippa? Aramor kysyi ja Sunneva ojensi kuuliaisesti boolimuukinsa, johon Aramor lirautti aimo annoksen väritöntä nestettä.
Sunneva maistoi uudestaan ja oli polttaa kurkkunsa. Hän alkoi yskiä ja kakoa.
    -No neiti Sudenvarjo, onko kaikki hyvin? Kuin tyhjästä ilmestynyt Priz Friznog huolestui.
    -Kiitos… köh… voin ihan hyvin, meni vain boolia väärään kurkkuun? Tyttö selitti ja vilkaisi Aramoriin joka hymyili ilkikurisesti.
    -No hyvä että kaikki on kunnossa, jos suotte anteeksi minusta tuntuu että Mortal tarvitsee apua. Kaikki naiset tuntuvat oikein tunkeutuvan hänen seuraansa, eikä minulla ole aavistustakaan miksi, Friznog höpötteli lähinnä itsekseen ja hiihteli kärsivän Mortalin luokse joka piteli Inkeri Sähäkkää pystyssä.
Yhdessä he lähtivät Friznogin kanssa kuljettamaan Sähäkkää pois salista.
    -No oliko hyvää? Aramor hymähti hiljaa Sunnevalle, joka otti toisen hörpyn hieman varovaisemmin.
    -Mmm, ainakin se on kunnon tavaraa, Sunneva naurahti.
Juuri silloin Drake saatteli Sonyaa tanssilavalle ja tönäisi "vahingossa" Sunnevaa. Sunneva mulkaisi Drakeen vihaisesti ja veti Aramoria hieman lähemmäs itseään. Draken kulmakarvat nousivat ja hän otti tiukemman otteen Sonyan kapeaakin kapeammasta vyötäröstä.
    -Oi Drake, Sonya sopotti ja nosti kasvojaan niin että hänen huulensa koskettivat Draken huulia.
Drake katsahti Sunnevaan ja antoi kunnon suudelman Sonyalle. Sonya vaikutti siltä kuin olisi valmis pyörtymään ja vilkaisi voitonriemuisesti Sunnevaan päin. Sunneva hymyili Sonyalle ja laittoi kätensä Aramorin vyötärölle antaen pojan hivellä niskaansa. Draken silmät muuttuivat vaarallisiksi viiruiksi ja hän vei Sonyan tanssimaan samalla mulkoillen pahasti Sunnevaan. Sunneva painautui vasten Aramoria ja siemaili booliaan. Hän näki miten Aragas veti vastentahtoista Prudencea mukaansa ulos. Prudence vilkaisi hieman pelokkaan näköisenä Sunnevaan päin mutta ei kuitenkaan kirkunut tai rimpuillut kovin pahasti, joten Sunneva ei tuhlannut enempää ajatuksiaan asialle vaan tyytyi vain kuhertelemaan Aramorin kanssa Draken katsellessa välillä murhanhimoisesti.

    -Ehkä raitis ilma selventää hiukan ajatuksiasi, Aragas puhisi varoen tempovalle Prudencelle raahatessaan tätä ulos. –Kun et kerran sisällä viihtynyt, niin raikas ulkoilma on aina toinen vaihtoehto.
Prudence ei halunnut nostaa yletöntä meteliä keskellä täpötäyttä Suurta Salia, sillä mitä hän olisi voinut sanoa? Väitös siitä, että Aragas raahaisi häntä väkisin ulos kuulostaisi naurettavalta, vaikka totta se olikin.
Helmikuisen illan jäinen kirpeys löi tuimasti vasten Prudencen kasvoja ja hänen ihonsa nousi kananlihalle ja hän alkoi palella. Aragas raahasi Prudencen hiukan kauemmas akatemian pääovilta ja käänsi tytön sitten itseään vasten.
    -Onko sinun kylmä? Poika mumisi miltei hellällä äänellä ja kietoi vahvat käsivartensa Prudencen ympärille.
    -On, Prudence vastasi ääni kylmästä väristen. –Mennään sisälle, tyttö pyysi.
    -Minä voin kyllä lämmittää sinua täälläkin, Aragas sanoi ja hiveli kädellään Prudencen kylkiä ja painoi suudelman tämän kaulalle.
    -Aragas-kiltti…, Prudence sanoi kärsivällä äänellä. –Lopeta.
    -Hmmm…, Aragas mumisi eikä kiinnittänyt Prudencen pyyntöön mitään huomiota.
Prudence yritti yllätystaktiikkaa ja syöksähti pakoon. Lumihangessa rämpiminen ei kuitenkaan sujunut kovinkaan hyvin, sillä hänen pukunsa pitkät helmat hidastivat tytön etenemistä varsin ratkaisevasti. Aragaksella ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia saada tyttöä kiinni ja Prudence tunsi pukunsa hihan repeävän Aragaksen repäistessä siitä rajusti.
    -Typerys! Aragas karjaisi. –Kuvittelitko tosiaan pääseväsi pakoon minulta?
    -Aragas…, Prudence yritti vetoavimmalla äänellään, kun oli huomannut ettei raivoaminen auttanut. –Päästä minut nyt menemään…
    -Älä kuvittelekaan, Aragasin ääni alentui jälleen epämääräiseksi muminaksi.
Pojan kädet lähtivät vaeltamaan Prudencen vartalolla ja Prudence värähti kun Aragas painoi hänet vasten jäistä kivi seinää.
    -Minä… haluan… sinut… nyt…, Aragas sanoi huohottavalla äänellä.
Prudence voihkaisi pelosta.

Sunneva leperteli hetken vielä Aramorin kanssa. Drake tanssi edelleen Sonyan kanssa, joka hiveli Drakea koko ajan ja tuijotti tätä rakastuneilla silmillään. Sonya tuntui puhuvan koko ajan mutta Sunneva ei saanut mitään selvää tytön sanoista.
    -Onko kaikki hyvin? Aramor kysyi kun Sunneva katseli Drakea eikä oikein kuunnellut Aramorin selityksiä siitä miksi hän oli niin erilainen veljensä kanssa.
    -Oh anteksi, ei ollut tarkoitukseni vaikuttaa poissaolevalta, minulla on vain ollut rankkaa muutama viikkoa, Sunneva naurahti hieman väkinäisesti.
    -Taidan tietää mitä sinä mietit, ja saanen sanoa että sydänsuruihin auttaa usein uusi suhde, tai no ainakin yksi ilta ulkona mukavan nuoren miehen kanssa, Aramor naurahti ja tarjosi lisää boolia Sunnevalle.
Tyttö ojensi kuppinsa tottelevaisesti vaikka tunsi päässään jo pientä suhinaa. Hän ei saisi juoda enää paljoa ettei tapahtuisi mitään peruuttamatonta.
    -Haluaisitko veilä tanssia? Aramor kysyi ja odottamatta vastausta vei tytön tanssilattialle ja pyöräytti tätä muutaman kerran Draken naaman edessä.
Sunneva kikatteli Aramorin puheille ja salli pojan pitää itseään hyvin lähellä itseään, ihan vain senkin takia että Drake muljautteli vihaisesti silmillään joka kerta kun Sunneva naurahti tai kosketti Aramoria. Yhtäkkiä Sunneva tunsi jotain kylmää sisässään ja katsahti Aramoriin joka hymyili lempeästi. Sunneva vilkasi Drakeen joka tuijotti vihaisesti. Sunnevaa pyörrytti ja sitten yhtäkkiä hän tajusi sen. Prudence oli mennyt ulos Aragaksen kanssa, yksin. Ja Venla Valitun sanat soivat Sunnevan korvissa "Parinne ei ole mikään mukava henkilö" Sunneva irrottautui Aramorista selitti tälle anteeksi pyyntönsä ja lähti juoksemaan ulko-ovea kohti. Hän kuitenkin pysähtyi nähdessään Wolfyn, niin tietysti eihän hän itse pärjännyt sellaiselle korstolle kuin Aragas, nyt tarvittiin miehistä apua Sunneva tajusi ja riensi Wolfyn luokse.
    -Wolfy!
    -No mitä nyt? Poika kysyi ihmeissään ja katsoi Sunnevan pelästyneitä ksavoja.
    -Minä… minusta tuntuu että Prudene on vaarassa hän…
    -Voi ei, mene muualle! Pilaat miedän iltamme typerys! Etsi itsellesi uusi mies, Myra kirahti ja tarttui omistavasti Wolfyn käsivarteen.
    -Wolfy! Prudence meni ulos yksin Aragaksen kanssa!
    -No mitä siitä, pitäkööt hauskaa, Myra sanoi mutta Wolfy oli jo riuhtaissut itsensä irti tytön otteesta ja lähtenyt juoksemaan Sunneva perässään ulos.
    -Minä sanoin hänelle, minä varoitin. Wolfy mutisi juostessaan.
    -Sinä siis tiesit tästä etkä tehnyt mitään! Sunneva suutahti. –Toivottavasti emme tule liian myöhään.
Wolfy repäisi ovet auki ja lähti juoksemaan hangessa Sunneva perässään.

Prudence piti silmiään suljettuna sillä hän ei halunnut nähdä Aragaksen silmien kiihkeää paloa. Pojan huulet vaelsivat omistavasti Prudencen kaulalla ja hänen kätensä lepäsi raskaana tytön povella. Prudence tärisi sekä kylmästä että pelosta ja nyt jos koskaan hän kaipasi Wolfya. Kun Aragas alkoi repiä Prudencen pukua auki – tyttö kirkasi.
    -ARAGAS!! Kuului raivostunut mylväisy ja Prudence nyyhkäisi helpotuksesta tunnistettuaan sen Wolfyn ääneksi.
Hän näki tummatukkaisen pojan rämpivän Aragasta ja itseään kohti lumihangessa Sunneva perässään.
Aragas kääntyi pelästyneenä ympäri ja kaatoi Prudencen kylmään lumihankeen.
    -Urhea ritari neitoa pelastamassa, Aragas sanoi ivallisesti raivoissaan olevalle Wolfylle.
    -Sinä rietas noidankaataja!! Wolfy kirahti ja puristi kätensä nyrkkiin.
    -Eihän sinulle pitäisi Prudencen asiat kuulua, Aragas sanoi itseään puolustellen.
    -Enemmän ne minulle kuuluvat kuin sinulle, Wolfy tiuskaisi ja täräytti nyrkillään Aragasia vatsaan.
Aragas taipui ähkäisten kaksinkerroin, mutta heti toivottuaan hän iski kipakan potkun Wolfyn reiteen. Tumma poika kaatui selälleen lumihankeen ja Aragas ryntäsi salamana hänen kimppuunsa potkien maassa makaavaa Wolfya kylkeen.
    -Tämä kyllä opettaa sinua olemaan puuttumatta asioihini, Aragas raivosi.
Hän ei kuitenkaan osannut odottaa Sunnevan rajua reagointia. Tyttö otti hiukan vauhtia ja tönäisi Aragaksen kaksin käsin kumoon lumihankeen Wolfyn seuraksi. Silloin Wolfy oli jo ehtinyt toipua ja mätkäisi Aragasta kasvoihin nyrkillään. Puhtaan valkea lumi värjääntyi verestä punaiseksi, kun Aragaksen nenä alkoi vuotaa verta.
    -Lopettakaa jo! Prudence kirkui itkun partaalla.
Sunneva muljautti silmiään huomatessaan uteliaiden Sonyan ja Myran saapuneen katsomaan näytöstä Drake vanavedessään. Prudence henkäisi syvään ja yritti saada Wolfya ja Aragasta lopettamaan, sillä tuloksella että Aragas heitti tytön lumihankeen toistamiseen ja kävi Wolfyn kimppuun. Drake katseli tilannetta hetken aikaa ja huomasi Prudencen revityn puvun. Hän hyppäsi Aragaksen päälle ja otti tätä hiuksista kiinni takoen pojan päätä maahan. Aragas jäi pahasti alakynteen Wolfyn ja Draken hakatessa tätä. Wolfyn nenästä oli alkanut vuotaa toistamiseen verta ja hänen toinen silmänsä oli musta. Drakella ei ollut merkkiäkään tappelusta naamassan mutta Aragaksen naama oli aivan verinen tämän noustssa ylös lumihangesta. Aragas seisoi hetken aikaa ja toljotti Wolfyä murhaava katse silmissään. Hän lähti kävelemään sisälle päin ja tönäisi samalla Prudencen kumoon. Sunneva riensi Prudencen luokse ja auttoi tämän ylös.
    -Oletko sinä kunnossa… Siis Aragas, ei kai hän satuttanut sinua? Sunneva sopersi mutta Prudence vain pudisteli päätään.
Myra riensi Wolfyn luokse ja rupesi huutamaan kimeällä äänellä.
    -Voi kulta mitä se teki sinulle… Tämä on sinun syytäsi typerä lehmä! Myra huusi Prudencelle ja auttoi Wolfyn pystyyn.
Wolfy huitaisi Myran pois edestään ja harppasi muutamalla askeleella Prudencen luokse, nosti tämän sanaakaan sanomatta syliinsä ja lähti veimään tyttöä sisälle. Sunneva juoksi Wolfyn perässä ja hänen perässään tuli Drake ja Sonya sekä itkevä Myra.
    -Tämä on todella traumaattista, en tiedä selviänkö tästä henkisesti…
Wolfy kantoi Prudencen rappusia ylös, huusi salansan ovelle ja astui sisään. Poika vei Prudencen omaan huoneeseensa Sunneva, Drake, Sonya ja Myra vanavedessään.
    -Mitä oikein tapahtui? Drake kyseli Sunnevalta joka kiiruhti Wolfyn perään.
    -En tiedä sen enempää kuin sinäkään, Sunneva sanoi huolissaan ja istuutui Prudencen viereen sängylle.
    -Oh Wolfy tuo oli todella ritarillista, mutta minusta tuntuu että tarvitsen jonkinlaista tukea sillä tuo oli todella traumaattinen kokemus minulle, Myra itkeä vollotti Wolfyn kädessä roikkuen.
Wolfy kääntyi ja katsoi Myraa suoraan silmiin. Myra nielaisi ja päästi pojan irti.
    -Häipykää! Sunneva ärähti Drakelle, Myralle ja Sonyalle. –Teitä ei täällä nyt kaivata!
Kolmikko tuijotti raivostunutta Sunnevaa hiukan häkeltyneenä. Lopulta Myra ja Sonya lähtivät vetäytymään kohti oleskelutilaa ja sitä kautta kokonaan ulos. Drake ei sen sijaan hievahtanutkaan.
    -Noh… Minä ainakin aion häipyä täältä ja jättää Wolfyn Prudencen kanssa, Sunneva sanoi kylmäkiskoisesti Drakelle. –Mutta jää sinä tänne vain tirkistelemään, sehän on muutenkin mielipuuhaasi!
Sen sanottuaan Sunneva häipyi vihaisesti tömistellen oleskelutilaan. Drake ei kuitenkaan tosiaan aikonut jäädä Prudencen ja Wolfyn kanssa makuuhuoneeseen vaan poistui hänkin.

Wolfy silitteli hiljaa Prudencen hiuksia tämän maatessa Wolfyn omalla vuoteella. Prudencen mekko oli repeytynyt molemmista hihoistaan sekä avarasta kaula-aukostaan. Prudence raotti voihkaisten silmiään, mutta hymyili nähdessään ensimmäiseksi Wolfyn kasvot.
    -Miten voit? Wolfy kysyi huolissaan.
    -Olosuhteisiin nähden hyvin, Prudence mutisi ja nousi istuvaan asentoon.
Hän värähti hiukan kun Wolfy varoen kietoi kätensä tytön ympärille. Prudence tarttui tämän vahvoihin ja lihaksikkaisiin käsivarsiin kiinni kuin henkensä hädässä.
    -Minä pelkäsin…, Prudence tunnusti hiljaisella äänellä.
    -Aragas kärsii, Wolfy sanoi tyynellä äänellä, mutta Prudence luotti pojan uhkaukseen täysin.
Hän muisti raivostuneen ilmeen Wolfyn kasvoilla sen jälkeen kun Aragas oli tönäissyt tytön lumihankeen, ja Prudence ei totisesti olisi halunnut nyt olla Aragasin sijassa.
    -Miten sinä voit? Prudence kysyi yhtäkkiä huolissaan, katseli Wolfyn kärsineitä kasvoja ja kosketti pojan poskea hellästi. –Lupaathan käydä huomenna matami Hentovalkoisen luona?
    -Lupaan, Wolfy sanoi hymyillen. –Jos se on sinulle noin tärkeää.
    -On se! Prudence huudahti huolestuneena.
Wolfy itseasiassa naurahti ja veti Prudencen lähemmäs itseään.
    -Jos sinusta tuntuu siltä, niin voit jäädä tänne yöksi, Wolfy sanoi vakavoiduttuaan.
    -Taidan kuitenkin mennä omaan torniini, Prudence vastasi punastuen.
    -Minä kyllä saatan sinut, Wolfy vaati.

Sunneva jäi istumaan Kalmankehdon oleskeluhuoneeseen. Kaikki muut olivat vielä tanssiaisissa joten huoneessa ei ollut ketään.
    -No sinulla oli varmasti mukavaa Aramorin kanssa, Drake sanoi ja nojasi seinään Sunnevan istuessa takan edessä.
    -No ihan yhtä hauskaa kuin sinulla oli Sonyan kanssa, Sunneva vastasi.
    -Minä ainakin nautin illastani täydellisesti, Drake snaoi.
    -Niin minäkin, Sunneva valehteli sujuvasti.
    -Hyvä, Drake sanoi viileästi.
    -Samoin, Sunneva sanoi ja nousi seisomaan, sillä Wolfy talutti Prudencea alas rappusia.
    -Hei mennäänkö nukkumaan? Sunneva kysyi Prudencelta.
Tytön kiharat olivat aivan sotkussa ja mekko oli repeytynyt, mutta onneksi Wolfy oli kietonut koulukaapunsa Prudencen ympärille.
    -Mennään vain, Prudence kuiskasi ja Wolfy lähti saattamaan tyttöjä heidän omaan torniinsa.
Kukaan ei puhunut mitään koko matkan aikana. He tulivat Toveruuden Tornin ovelle ja Wolfy painoi kevyen suudelman Prudencen otsalle. Prudence punastui hieman ja katosi ovesta sisään.
    -No hyvää yötä sitten, Sunneva sanoi Wolfylle ja katosi hänkin.
Sunneva kiipesi rappuset ylös Prudencen perässä. Heidän huoneensa oli tyhjä sillä Ebony ja Aure olivat edellen tanssiaisissa.
    -Oletko sinä kunnossa? Sunneva kysyi ystävältään. Prudence vilkaisi Sunnevaan väsynesti.
    -Minä haluan vain nukkumaan, Prudence sanoi ja heitti vaatteet pois ja laittoi yöpuvun päällensä.
Prudence kömpi sänkkynsä ja laittoi verhot kiinni. Sunneva jäi vielä valveille miettimään asioita, oliko Aragas saanut aikeensa toteutettua, mitä hänelle ja Drakelle kävisi. Miljoonsat asiat vellovat tytön päässä mutta loppujen lopuksi uni tuli ja vapautti hänet kaikista ongelmista, vaikka vain hetkeksi.